Turun ammattikorkeakoulun opiskelijoiden juttusarjassa kiertotalousasiaa.
Maapallon väkiluku on kaksinkertaistunut viimeisen 45-vuoden aikana noin 7,4 miljardiin. Vaikka väestön kasvuvauhti on YK:n ennusteen mukaan hieman hidastumassa on planeetallamme vuoden 2050 aikoihin noin 10 miljardia ihmistä. Edellä mainittu väestönkasvu yhdistettynä maailmanlaajuiseen elintason nousuun merkitsee valtavia paineita maapallon resurssien käytön lisäämiselle.
Euroopan unionissa on jo pitkään tiedostettu resurssien rajallisuus , eikä vähiten siitä syystä että Euroopan talous on huomattavan riippuvainen monien raaka-aineiden ja alkutuotteiden tuonnista Euroopan ulkopuolelta. Esimerkiksi Geologian tutkimuskeskuksen mukaan jopa 97% harvinaisista maametalleista tuotetaan Kiinassa, samoin useita muita harvinaisia maametalleja tuotetaan pääosin kehittyvissä, tai geopoliittisesti epävakaissa maissa.
Euroopan unioni julkaisi vuoden 2015 lopulla toimintasuunnitelman, jonka pyrkimyksenä on talouden siirtyminen kohti kiertotaloutta ja siten luodaan uusia ja kestäviä kilpailuetuja Euroopalle.
Talouden kokonaisvaltainen muutos tulee suojaamaan unionin kansalaisia ja sen yrityksiä resurssien niukkuudelta, hintojen vaihtelulta, sekä luomalla uusia innovatiivisia toimintamalleja myös unionin ulkopuolelle tapahtuvan viennin tueksi.
Kiertotalous kytkeytyy useisiin EU:ssa vireillä tai käynnissä oleviin muutosprosesseihin ja prioriteetteihin. Laajamittaisesti ja oikein toteutettuna uudella toimintamallilla pystytään vaikuttamaan merkittävästi esimerkiksi kasvihuonekaasu päästöihin, ympäristön kantokykyyn, työllisyyteen, sekä tukemaan Energia Unionin tavoitteita turvallisemmasta, edullisemmasta ja kestävämmästä energiantuotannosta.
Toimintasuunnitelman Liite1 sisältää toteutettavat toimenpiteet, joista pääosa on aikataulutettu alkamaan jo vuonna 2016, eli asiassa ei juurikaan aikailla.
Osa toimenpiteistä on jo olemassa olevien käytäntöjen tehostamista ja edistämistä, mutta erityisen kiinnostava on tuotteiden suunnitteluun ja tuotantoon kohdistuvat muutosehdotukset, joilla pyritään ”kertakäyttökulttuurin” muutokseen ja suosimaan ympäristöystävällisempiä, korjattavia ja kestävämpiä tuotteita.
Eritysesti mainitaan sähkö-ja elektroniikkalaitteet, jotka usein sisältävät harvinaisia maametalleja ja ovat poikkeuksetta hankalia ja kalliita korjata ja EU tuleekin korostamaan kiertotalousnäkökohtia tulevissa ekosuunnitteludirektiiveissä. Ensimmäisessä vaiheessa tullaan kiinnittämään huomiota tuotesuunnittelu-ja merkintävaatimuksiin, jotka helpottavat tuotteen purkamista ja kierrättämistä.
Asiaan liittyy kuitenkin vielä syvempään juurtuneita ongelmia ja on hyvin mielenkiintoista, miten asiaan pyritään kokonaisvaltaisesti puuttumaan.
Nykyisellään tuottajien ja kuluttajien intressit eivät aina kohtaa, ja kuluttajan on käytännössä monesti mahdotonta äänestää jaloillaan vaikka niin haluaisikin:
- Tuottajan näkökulmasta suunnitteluun ja tuotantoon kannattaa panostaa vain juuri sen verran että tuotteeseen löydetään riittävä tasapaino takuukustannusten ja kuluttajien tyytyväisyyden välille
- lähestymistapa useimmiten toimii, koska kuluttaja ei nykytilanteessa voi olla varma että maksamalla korkeampaa hintaa saa parempaa laatua ja siten on rationaalista minimoida hankintahinta ”se nyt vaan on tyhmää maksaa liikaa”-periaatteella
Yhtenä ratkaisuna ylläolevaan ongelmaan on luoda uusia talousmalleja kulutustuotteille, joista esimerkkinä perinteisen kulutustavaran omistamisen sijaan kuluttajalla luotaisiin mahdollisuus vuokrata laitteen käyttöoikeus.
Kun on kyse kulutustavarasta, jonka jälleenmyyntiarvo merkittävästi pienenee elinkaaren aikana olisi kuluttajan kannalta järkevämpää vuokrata laite jolloin rikkoutumisriski ja siitä seuraavat kustannukset siirtyvät tuottajalle/myyjälle, jolle tällöin muodostuisi intressi tehdä laitteesta kestävämpi ja korjattavampi.
Kaikki kulutustavarat eivät varmaankaan vuokrausmalliin sovi ja EU:n tulevissa tuotesuunnitteluvaatimuksissa tullaankin tarkastelemaan myös tuotteen kestävyyteen ja ajan tasalle saattamiseen (päivittämiseen) liittyviä kysymyksiä.
Vuokrausmalli ja tuotesuunnitteluvaatimukset ovatkin isossa roolissa koko tuotannon ja kulutuksen paradigman muutoksessa ympäristön kannalta suotuisampaan suuntaan.
Lisätietoja:
http://ec.europa.eu/environment/circular-economy/
Teksti: Esa Fredrikson ja Jani Rouvali
